Tattari (Fagopyrum esculentum)
Ominaisuudet
Tattari eli viljatatar kuuluu nimensä mukaan tatarkasveihin. Se muistuttaa kuitenkin viljakasveja hedelmiensä koostumuksen puolesta. Tattari on kotoisin Pohjois-Intiasta ja Kiinasta. Se kulkeutui Venäjän kautta Eurooppaan 1500-luvulla.
Rikkaruohon kaltainen tattari on hyvin vaatimaton kasvi ja viihtyy myös karuilla seuduilla. Suomessa sitä on viljelty Karjalan ja Etelä-Savon hiekkaisilla pelloilla. Nykyisin tattari on pääosin tuontitavaraa, suurin tuottajamaa on Venäjä. Myös kotimainen tattarin viljely on taas hiljalleen palaamassa. Tattarin siemen on kolmikulmainen pähkylä, joka on kuorittava ennen käyttöä. Tattari puidaan kuten olkiviljat.
Tattari sisältää ihmiselle välttämätöntä aminohappoa, lysiiniä, enemmän kuin useimmat muut viljat, ja siten sen proteiini on ravitsemuksellisesti arvokasta. Runsas tanniinin määrä heikentää jonkin verran proteiinin käyttöarvoa.
Kokonaisisten tai murskattujen tattarisuurimoiden keittoaika on 2–3 tuntia ja niistä valmistetaan venäläistä kansallisruokaa, tattaripuuroa. Tattarihiutaleet valmistetaan kuoritusta pähkylästä höyryttämällä, litistämällä ja kuivaamalla. Niistä tehdyn puuron keittoaika on vain 3–5 minuuttia ja ne sopivat myös leivän valmistukseen. Tattarijauhoista valmistetaan laskiaispannukakkuja eli blinejä.
Koostumus
Tattarin kemiallinen koostumus muistuttaa viljajyvää. Se on pääpiirteissään esitetty taulukossa 20.
Taulukko 20. Tattarin kemiallinen koostumus (%).
|
Vesi |
9,7 |
| Proteiini | 13,3 |
| Rasva | 3,4 |
| Hiilihydraatit | 71,5 |
| Kuitu | 10,0 |
| Tuhka | 2,1 |
Lähde: USDA: National Nutrient Database, 2015.
