Hirssi

 

Ominaisuudet

Hirssit ovat oikeastaan ryhmä paljassiemenisiä heiniä, jotka eivät muodosta yhtä taksonomista ryhmää. Joissakin yhteyksissä myös durra (Sorghum bicolor) luetaan kuuluvaksi hirsseihin. Hirsseille yhteistä on pienet ja pyöreät jyvät sekä vaatimattomat kasvuolosuhteet. Koska hirssit viihtyvät kuivilla ja kuumilla mailla, ovat ne merkittäviä viljakasveja ennen kaikkea kehitysmaissa.

Tavallinen hirssi on niin sanottu viljahirssi (grain sorghum, Paniceum miliaceum). Helmihirssi (Pennicetum glaucum; pearl millet) kasvaa miehenmittaiseksi ja sen tähkä muistuttaa maissia. Muita hirssejä ovat esimerkiksi Kiinassa pyhänä pidetty telahirssi (Setaria italica) sekä Etiopian tärkein vilja tefhirssi (Eragrostis tef). Hirssin vuotuinen tuotanto on noin 20–30 miljoonaa tonnia. Aasiassa ja Afrikassa hirssiä käytetään pääasiassa ihmisravinnoksi, kun taas Yhdysvalloissa se on rehua.

Hirssit ovat erittäin ravitsevia, mutta jossain määrin vaikeasti sulavia. Ennen ruoaksi valmistusta hirssisuurimot (hersryynit) pestään useaan kertaan kitkerän maun poistamiseksi. Rouhitut tai jauhetut suurimot käytetään yleisimmin puurona mutta myös oluen valmistukseen. Hirssihiutaleet valmistetaan kuten riisihiutaleet, ja niitä voidaan nauttia sellaisenaan viilin tai jogurtin päällä. Niitä voi käyttää myös keittojen saostukseen ja ruokaleivän aineksena (noin 10 % jauhojen määrästä). Puuron keittoaika on muutama minuutti. Hirssit ovat luontaisesti gluteenittomia viljoja.

 

Koostumus

Helmihirssin kemiallinen koostumus on esitetty oheisessa taulukossa.

 

Taulukko 18. Hirssin kemiallinen koostumus (%)

Vesi	8,6
Proteiini	11,0
Rasva	4,2
Hiilihydraatit	72,9
Kuitu	8,5
Tuhka	3,3

Lähde: USDA: National Nutrient Database, 2015.

 

Kuva: Helmihirssi. http://pixabay.com/fi/helmi-hirssi-bajra-viljely-204105/