Kansainvälinen leipä

Jyvistä puuroksi

Esi-isämme käyttivät ravinnokseen juuria, marjoja ja metsänriistaa. Sattumalta löytyneitä jyviäkin syötiin aluksi sellaisenaan. Ajan mittaan opittiin tulen teko ja kokeiltiin jyvien paahtamista. Silloin huomattiin, että paahdetusta jyvästä kuori irtosi helposti hieromalla jyvää kivellä. Saatiin aikaan rouhetta, josta ryhdyttiin keittämään puuroa.

Puurosta leiväksi

Leipä syntyi vahingossa 6 000 vuotta sitten. Kun puuro kiehui keittopadan reunojen yli, se paistui kuumilla kivillä tai hiilloksella kakkaroiksi. Kakkara todettiin mainioksi evääksi metsästysretkelle. Alkeellinen leipä oli syntynyt!

Taikinan hapattaminen oli ratkaiseva askel leivän säilymiselle. Leipominen jäi kerran kiireiseltä orjalta kesken. Kun hän seuraavana päivänä jatkoi askarettaan, taikina oli suurentunut ja kupli. Leipoja ei kuitenkaan uskaltanut kertoa asiasta kenellekään, vaan valmisti leivät entiseen malliin. Leivistä tuli kuitenkin kuohkeita ja pehmeitä, ja ne miellyttivät isäntiä suuresti. Niinpä leipoja uskalsi tunnustaa "rikkomuksensa".

Muinaiset egyptiläiset leivän keksijöitä

Egyptiläisiä pidetään leivän keksijöinä, ja leipomistaito oli siellä kehittynyttä. Taikinasta muotoiltiin lintujen, kalojen, maljakoiden ja jopa hautapatsaiden näköisiä leipiä. Hyvä leipuri olikin hyvin arvostettu. Leipä ei ollut Egyptissä pelkästään ruokaa, vaan myös arvon mitta. Työpalkatkin laskettiin vuosisatojen ajan leipinä. Käypä määrä työstä oli 3 leipää ja 2 kannua olutta päivässä.

Leipureiden ammattikunta

Leipäkulttuurin tulo Alppien yli kesti kauan. 800-luvulla Kaarle Suuri määräsi, että kaikilla maanomistajilla piti olla oma viljavarasto ja omia leipureita. 200 vuotta myöhemmin leipureista oli tullut Keski-Euroopan kaupungeissa tärkeitä henkilöitä ja he muodostivat ammattikunnan valiten tunnuksekseen rinkelin.