Lisäaineiden käyttötarkoitus ja lainsäädäntö

Vierasaine vs lisäaine

Elintarvikkeissa voi esiintyä joskus pieniä määriä haitallisia aineita, jotka ovat peräisin raaka-aineista, pakkausmateriaaleista tai ne syntyvät ruuanvalmistuksen yhteydessä. Näitä kutsutaan vierasaineiksi. Osa vierasaineista on terveydelle haitallisia kuten elohopea, lyijy, PCB tai homemyrkyt. Suomessa tuotettujen elintarvikkeiden vierasainepitoisuudet ovat kansainvälisesti erittäin alhaisia.

Lisäaineet ja vierasaineet sekoitetaan usein toisiinsa. Elintarvikkeissa on lisäaineita tarkoituksellisesti, vierasaineita vahingossa. Elintarviketeollisuus on vähentänyt lisäaineiden käyttöä, joskaan nykyaikainen elintarvikevalikoima ei olisi mahdollinen täysin ilman lisäaineita. Niiden avulla pyritään:
 

• lisäämään elintarvikkeen turvallisuutta estämällä mikrobien kasvua
• parantamaan elintarvikkeen rakennetta, esim. sakeuttamalla
• tekemään elintarvike ulkonäöltään houkuttelevammaksi (tai palauttamaan sille sen ominainen väri elintarvikeväreillä)
• parantamaan makua makeutusaineilla
• varmistamaan elintarvikkeen maku, rakenne ja ravitsemukselliset ominaisuudet
• säilyttämään laatu koko myyntiajan

Lisäaineet ja lainsäädäntö

Euroopan unionin lisäainelainsäädännössä on lista lisäaineista, joita elintarvikkeissa saa käyttää, ja mikäli aine ei ole listassa, sitä ei saa käyttää (EYVL L 48). Suomalaisessa lainsäädännössä Eurooppaa koskevat direktiivit on asetettu voimaan seuraavissa lisäaineiden käyttöä määrittelevissä laeissa: 521/1992, 1756/1995, 752/2007, ja 117/2005. Peruselintarvikkeissa, kuten jauhoissa ja hiutaleissa, maidossa, tuoreessa lihassa ja kalassa sekä käsittelemättömissä kasviksissa ei ole lisäaineita.

Hiutaleissa ja leseissä ei ole lisäaineita. Kuva: Myllyn Paras