Mitä ovat bioaktiiviset yhdisteet?
Bioaktiivisille yhdisteille ei ole olemassa virallista tai yksiselitteistä määritelmää. Niillä tarkoitetaan yhdisteitä ja ainesosia, joilla on biologista aktiivisuutta. Biologisesti aktiivinen yhdiste vaikuttaa ihmisen kudoksiin tai elimiin joko hyödyllisesti tai haitallisesti. Hyödyt tai haitat riippuvat siitä, mikä yhdiste on kyseessä, kuinka paljon sitä saadaan ja miten elimistö kykenee sen käyttämään. Elintarvikkeissa bioaktiivisuus liittyy positiivisiin terveyttä edistäviin vaikutuksiin.
Täysjyväviljan bioaktiiviset yhdisteet
Täysjyväviljan bioaktiivisia yhdisteitä ovat:
- ravintokuitu
- vitamiinit, mineraalit
- antioksidantit
- erilaiset fytokemikaalit
Viljan jyvä kuorikerrokset sisältävät monia bioaktiivisia yhdisteitä. Täysjyväviljoista on tunnistettu ainakin 26 bioaktiivista yhdistettä. Näitä ovat kuitu, vitamiinit, mineraalit, antioksidantit ja muut fytokemikaalit kuten esimerkiksi betaiini, koliini, rikkiä sisältävät aminohapot ja melatoniini.
Bioaktiivisten yhdisteiden määrä on noin 15 % jyvän painosta. Suurin osa bioaktiivisista yhdisteistä sijaitsee leseessä (52 % leseen painosta) ja alkiossa (24 % alkion painosta). Valkoisissa viljatuotteissa bioaktiivisten yhdisteiden määrä on huomattavasti pienempi, koska lese ja alkio ovat niistä joko kokonaan tai osittain poistettu.
Joidenkin yksittäisten bioaktiivisten yhdisteiden määrä täysjyväviljassa saattaa olla niin pieni, ettei niillä ole pysyvää terveysvaikutusta. Tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että eri bioaktiivisten yhdisteiden yhteisvaikutuksella olisi terveyttä suojaava vaikutus.
Tutkimusten mukaan täysjyväviljan bioaktiivisista yhdisteistä vaikuttavat:
- lihavuuteen ja painonhallintaan 10 yhdistettä
- sydän- ja verisuonitauteihin 34 yhdistettä
- tyypin 2 diabetekseen 17 yhdistettä
- suolistoon 10 yhdistettä
- mielenterveyteen ja hermostoon 26 yhdistettä
- luustoon 16 yhdistettä
Fardet A. 2010. New hypotheses for the health-protective mechanisms of whole-grain cereals: what is beyond fibre? Nutr Res Rev 23(1):65–134.