Suola

 

Suomalaisten suolan käyttö on vähentynyt viime vuosikymmenillä, mutta edelleen sitä saadaan yli suositusten: miehet päivittäin 8–9 g (8,7 g) ja naiset 6-7 g (6,4 g) (Finravinto 2017). Suurin suolanlähde on ruoanvalmistuksessa käytetty suola. Leipomo- ja lihavalmisteista saadaan myös huomattava määrä suolaa.

Suolan saannin kannalta merkittävissä elintarvikkeissa suolan määrän ilmoittaminen on pakollista. Määrä ilmaistaan elintarvikepakkauksessa grammoina / 100 grammaa. Joulukuussa 2014 voimaan tulleen elintarviketietoasetuksen myötä pakkauksessa ilmoitettavaan suolamäärään tulee laskea mukaan sekä elintarvikkeeseen lisätty suola että raaka-aineiden luontaisesti sisältämä natrium. 

 

Pitkäjänteistä työtä suolan saannin vähentämiseksi 

Kansallisen suolalainsäädännön ja neuvontatyön avulla on pystytty vähentämään suomalaisten suolan saantia. Vuonna 1992 elintarvikkeiden voimakassuolaisuuden ja vähäsuolaisuuden rajoja alennettiin. Vuonna 2007 kansalliseen lainsäädäntöön lisättiin määritelmä vähennetty suolaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteessa tulee olla vähintään 25 prosenttia pienempi suolapitoisuus kuin saman tuotteen normaaliversiossa. Uusi kriteeristö on sallivampi kuin vanha. Uuden lainsäädännön toivotaan innostavan teollisuutta kehittämään runsaasti vähennetty suolaa -termin täyttäviä leipiä. Samalla vähäsuolaisuuden rajaksi asetettiin 0,3 %, mikä on niin alhainen raja, ettei sitä käytännössä voi käyttää suolaa sisältävissä elintarvikkeissa. Uusi asetus raja-arvoista tuli voimaan joulukuussa 2016. Helppo keino, jonka avulla voi valita vähemmän suolaa sisältäviä elintarvikkeita, on suosia Sydänmerkki-tuotteita.

Lisätietoa suolaan liittyvistä pakkausmerkinnöistä täällä: Suola

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tutkimuksessa (2007) seurattiin ruokaleivän suolapitoisuuden muuttumista helsinkiläisissä leipomoissa ja vähittäismyymälöissä vuosista 1992–1993 vuosiin 2005–2006. Tutkimuksessa ruokaleipien (ruis-, seka- ja vaaleiden vehnäleipien) keskimääräiset suolapitoisuudet olivat laskeneet tänä aikana 12 %. Ruisleipien suolapitoisuudet eivät muuttuneet merkitsevästi, mutta sekaleipien laskivat 8,7 % ja vehnäleipien 12 %.

 

Kuva 21. Helsinkiläisten ruokaleipien suolapitoisuuden muuttuminen 1992–2006.

Lähde:  Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 16/2007

 

Taulukko 42. Suolan lähteet suomalaisessa ruokavaliossa, % -osuus kokonaissaannista.

Elintarvikeryhmä	Miehet	Naiset
Liharuoat	32	26
Viljavalmisteet	28	28
Maitovalmisteet	11	13
Kasvis- ja perunaruoat	9	11
Kala- ja kananmunaruoat	9	8
Muut	11	14

Lähde:THL / Finravinto-tutkimus 2017, 25-64-vuotiaat.

 

Vähemmän suolaa sisältävät leivät

Listalta löytyy aiempaa enemmän vähemmän suolaa sisältäviä leipiä, näkkileipiä ja hapankorppuja.

Enintään 0,9 painoprosenttia (0,9 %) suolaa sisältävän ruokaleivän pakkausmerkinnöissä voidaan käyttää "vähemmän suolaa" tai "vähennetty suolaa" -merkintää. Näkkileivän ja hapankorppujen vastaava raja on 1,2 painoprosenttia (1,2 %).

Osa tuotteista on valtakunnallisia ja osa paikallisia tuotteita. Voit kysellä omasta kaupastasi, onko näitä mahdollisuus saada kaupan valikoimiin, jos leipiä ei löydy hyllyiltä.